Melodiayhteys
SAMA MELODIA, TOINEN TAUSTA
Melodia ei kuulosta yksinään valmiilta. Jokainen sävel saa merkityksensä sen alla soivasta soinnusta – ja kun tausta vaihtuu, sama sävel voi muuttua levosta hankaukseksi.
KOKEILE TYÖPAJASSA
Sävelen asema
Sointusävel vai sivusävel
Melodian sävel on joko soinnun oma sävel tai sen ulkopuolinen. Sointusävel kuulostaa vakaalta: kun laulat C:tä C-, Am- tai F-soinnun päällä, sävel istuu paikallaan. Sivusävel luo pientä kitkaa, joka yleensä ratkeaa seuraavaan sointusäveleen.
Sivusäveliä on monenlaisia. Läpikulkusävelyhdistää kaksi sointusäveltä askeleittain. Vaihtosävelkäy viereisellä sävelellä ja palaa. Pidätysjää edellisestä soinnusta roikkumaan ja laskeutuu vasta myöhemmin.
Oikealla soiva melodia mi–re–do · mi–fa–so pysyy samana kaikilla kolmella taustalla. Kuuntele erityisesti kolmatta säveltä, do:ta: taustalla 1 se lepää Am-soinnun päällä, taustalla 2 se hankaa Em-sointua vasten ja taustalla 3 se kuulostaa G7-soinnun päällä odottavalta.
Melodia kolmen taustan päällä: C–Am–F–C, Am–Em–F–C ja C–G7–Dm–G.
Uusi valaistus
Uudelleensoinnutus
Jazzmuusikot ovat vuosikymmeniä soittaneet tuttuja melodioita uusilla soinnuilla. Periaate on yksinkertainen: etsi soinnut, joihin melodian tärkeimmät sävelet edelleen kuuluvat, mutta joiden funktio on toinen.
Kolme helppoa korvausta: vaihda I-soinnun tilalle vi (C → Am), IV:n tilalle ii (F → Dm) ja lisää ennen vi-sointua sen oma dominantti (E → Am). Vertaa oikealla perinteistä C–F–G–C-taustaa ja sen uudelleensoinnutettua versiota. B on monen korvaan tummempi ja liikkuvampi kuin A – mutta päätä itse.
A: C – F – G – C · B: Am – Dm – E – Am
Varovaisuus sanoissa
Tunnelmasanat ovat vertailuja
Yleinen nyrkkisääntö sanoo, että duuri on iloinen ja molli surullinen. Suomalainen kuulija tietää, ettei asia ole niin yksinkertainen. Unto Monosen Satumaa, jonka Reijo Taipale levytti vuonna 1962, soi mollissa – ja sen tahdissa on tanssittu lavoilla vuosikymmeniä. Molli voi olla kaipuuta, voimaa tai pelkkää tanssin pulssia.
Siksi työpaja ei merkitse taustoja sanoilla "iloinen" tai "surullinen". Merkinnät kertovat vertailusta: tummempi kuin, avoimempi kuin, lepäävämpi kuin. Ne ovat apuvälineitä huomion kohdistamiseen, eivät objektiivisia tunteiden mittauksia. Kaksi kuulijaa voi perustellusti kuulla saman taustan eri tavoin.
Hyvä työtapa on kirjata oma vertailusana jokaisen kuuntelun jälkeen ja katsoa myöhemmin, pysyikö se samana.
Työjärjestys
Kumpi ensin, melodia vai soinnut?
Molemmat tavat toimivat, ja ne tuottavat erilaisia kappaleita. Kun aloitat soinnuista, melodia seuraa usein sointusäveliä ja kuulostaa luontevalta mutta voi jäädä ennalta arvattavaksi. Kun aloitat melodiasta, harmoniaa joutuu etsimään, ja juuri se etsintä tuottaa yllätyksiä.
Työpajassa voit kokeilla kumpaakin: rakenna ketju ja hyräile sen päälle, tai ota valmis melodia ja testaa sen alle kolme taustaa. Pidä kirjaa siitä, missä kohdassa melodia ja sointu hankaavat – usein juuri siinä on kappaleen kiinnostavin hetki.
Am – F – C – E
Kokeiluohje
Kolme kuuntelukierrosta
- Soita pelkkä melodia ja laula se mielessäsi.
- Soita jokainen tausta ja merkitse, millä sävelellä tuntuu eniten kitkaa.
- Valitse kaksi taustaa ja kirjoita yksi vertailusana: kumpi on avoimempi, kumpi tummempi?
- Rakenna työpajassa oma tausta ja toista kuuntelu.